Sami Simanen, Perälän putki

”Olen Perälän putkessa yksi osakkaista. Teemme käytännössä kaikkea, mitä LVI:n eli lämpö-, vesi- ja ilmastointijärjestelmien ja -laitteiden alalla tarvitaan. Putkipuolella teemme isojakin projekteja, kuten vaikkapa Teuvan uuden koulukeskuksen putkityöt. Kaikenlaista siis, ihan alusta asti.

Synnyin Helsingissä, mutta olin vain vuoden ikäinen, kun vanhempani jo muuttivat Teuvalle. Sitä myöten näen itseni ihan teuvalaisena. Vaasassa kävin opiskelemassa rakennusmestariksi, mutta päivääkään en ole niitä töitä tehnyt.

Alun perin tulin tänne työntekijäksi. Sitä ennen olin mekaanisen metsäteollisuuden alalla töissä, missä vierähti melkein 13 vuotta. Silloin olin tekemisissä puun kanssa.

Täällä keskustan liiketilassa on esillä kalusteita ja hanoja, jotta asiakkaat voivat vähän käydä hypistelemässä, mitä on tarjolla. Aina ei tarvitse lähteä Seinäjoelle asti katsomaan. Täällä olemme hyvin näkyvillä: voi vaikka ohi mennessään piipahtaa, kun muistaa, että tuollakin pitäisi käydä.

Parasta tässä työssä on se, kun perehdyttyään huolella johonkin asiaan sen saa onnistumaan, ja asiakas sanoo, että nyt on juuri niin kuin pitää. Aina tuntuu hyvältä kuulla hyvää palautetta. Useinhan se menee niin, että kun kaikki on hyvin, ei mitään kuulu.

On hienoa, kun saan asiakkaan aidosti oivaltamaan, että näin tämä kannattaisi tehdä.

Tämä on siitä erikoinen ala, että vaikka minä teen tätä joka päivä, ovat nämä asiat tavalliselle asiakkaalle aivan uusia ja sellaisia, jotka tehdään vain kerran, pari elämässä. On hienoa, kun saan asiakkaan aidosti oivaltamaan, että näin tämä kannattaisi tehdä.

Ajattelen, ettei ihminen koskaan kadu sitä, mitä se tekee, vaan minkä se jättää tekemättä. Päädyin tänne siksi, että minua pyydettiin. Lähdin vakipaikasta täysin uudelle alalle. Rakennus- ja puupuolelta tulin tekemisiin metallin ja veden kanssa. Firman perustajan kanssa kävimme alaa nelisen vuotta läpi, ja sain opetella kaiken rauhassa. Ala on kuitenkin laaja, ja asiat muuttuvat jatkuvasti. Siksi uutta opittavaa on koko ajan. Nämä ovat olleet kiinnostavat kahdeksan vuotta. Katuisin, jos en olisi suostunut.

Sinänsä työn tekeminen on työn tekemistä, oli sitten työntekijä tai osakas, mutta kyllä fiilis on erilainen. Ehkä olisi hyvä, että jokainen työntekijä omistaisi osan yrityksestä, jossa on töissä. Kenties työt tehtäisiin huolellisemmin ja keskittyneemmin. Silloin jättää jäljen paitsi itsestä myös omasta firmasta.

Uutta opeteltavaa on oltava. Kerran lähdin saaristolaivurikurssille. En ollut koskaan omistanut venettä tai ollut edes vesillä. Into lähteä tutkimaan uutta on valtava.

Pääsin 15 minuutissa omaan sielunmaisemaani.

Eräs ystäväni on kotoisin Sallasta. Käymme joka vuosi kaveriporukalla pohjoisessa viikon kalareissulla. Siellä on hänen sielunmaisemansa. Oma kotini Teuvalla on vain parin kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Minä pääsen 15 minuutissa omaan sielunmaisemaani, paikkaan, jossa minusta on tullut minä. Nautin tietenkin siitä Lapistakin, ja sinne on päästävä joka vuosi, mutta se on toisenlaista fiilistelyä.

Se ei säväytä samalla tavalla kuin lakeus, joka jyrää mieleen muistot.”

Perälän Putki

Teksti ja kuvat: Eeva Åkerblad