Riitta Kulmala (os. Äystö), Äystön kylä
”Moon Riitta ja moon Äystöönkyläs syntynu, kasvanu ja asunu. Nykyään mä auseeraan tää Piikkiloukolla (heti se ensimmäänen taloo oikialla ku mettä loppuu).
Mun lapsuurenkoros Äystööllä oli lainasto. Soli ollu meillä aina, silloonki jo ku mun isä oli ollu mukula.
Mä muistan ku ihimisiä tuli ja meni niinku niille parahaksi passas, ei silloon lainaston aukioloaijjoosta tiäretty mitää. Mamma saattoo sanua jos laihnaajia tuli askaresaikahan, että menkää nyt tupahan, mä tuun ku moon lypsäny nämä lehemät.
Useen ku pyhäaamuusin heräs niin tuvan pöyrän ääres oli joku jo lukemas kirioja. Pyhäpäivät oli omialtaasia lainaastos käymispäiviä, ku silloon ei mitää suurempia töitä tehty.
Satutuntiaki mamma piti mukuloolle. Noli vain useen navetas. Mamma istuu ja lypsi, ja me mukulat, omat ja kylääset, istuumma omilla pikkulavittoolla lehemän takana ja kuunneltihin ku mamma kertoo ”Koivua ja tähtiä”, ”Adalmiinan helmeä” ja montaa muuta satua.
Kiriaston kirijahyllyt kuuluuvat meillä niin juhulahan ku arkehen.
Vanhas tuvas oli kiriahyllyjä vain yhyrellä seinustalla. Mutta sitte ku meille tehtihin uus tupa 60-luvun puolivälis, sinne tuli yks kokonaanen huones kiriastoa varte.
Mamman jäläkehen mun äitee hoiti kiriastoa ja sitte mun vanheet siskoo, nuoreet siskoo ja mä.
Son vissihin ollu sukuvika meillä tuo kiriastonhoito.”
Teksti: Riitta Kulmala
Kuvat: Äystön suvun arkistot
Mustavalkoinen ulkokuva – Jaakko Äystön talo. Lainakirjasto 1930.
Mustavalkoinen sisäkuva – Paapan 70-vuotispäivät.
Värikuva ulkoa – 1960-luvulla rakennettu uusi tupa.
Värikuva sisältä – Paapan 80-vuotispäivät uudessa tuvassa.
Tarina on alunperin talletettu Äystön kylän Siilivihkoon. Siilivihot kulkivat 2018 Teuvan kylissä talosta taloon, keräten kyläperinnettä. Vihkojen antia luettiin Teuva 150 vuotta -juhlatapahtumassa.
Teuva täynnä tarinoita 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.