Ulla Marttila, Teuvan Vaatetus

”Alun perin vanhempani perustivat liikkeen 1956 Virroille, mistä tulimme sitten Teuvalle. Tässä rakennuksessa Teuvan Vaatetus on ollut tammikuusta -63 asti. Myyntituotteita tuotiin vanhasta liikkeestä uuteen paikkaan niin pienellä Fiatilla kuin Erkolan Topin hevosella reki täynnä tavaraa. Eräs asiakas kertoi, että hänen äitiään vietiin synnytyslaitokselle liikkeen rakennustyömaan ohi.

Olin täällä paljon töissä jo lukiolaisena koulupäivien jälkeen. Itse otin kaupan haltuun kesällä 1975. Välissä ehdittiin perheen kanssa asua muutama vuosi Ruotsissa, mutta palattiin sitten takaisin. Siitä asti olen ollut tässä.

Silloin kun aloitin, oli Teuvalla vielä paljon liikkeitä, ja kaikilla monipuoliset varastot täynnä suomalaista tuotantoa. Nykyäänkin minulla on myynnissä niin paljon kotimaisia tuotteita kuin mahdollista, mutta valmistajat ovat vähenemässä koko ajan.

Eniten myyn kankaita. Lisäksi menee käsityötarvikkeita: pitsejä, nappeja, puikkoja ja lankoja. Ja tietenkin lankoja kutomiseen, tai siis neulomiseen, niin kuin kuuluisi pohjalaisen murrealueen ulkopuolella sanoa. Lisäksi myynnissä on vaatteita, kuten Novitan T-paitoja ja college-housuja. Kotimaisia alusvaatteita tullaan ostamaan kauempaakin. Ne ovat ihoystävällisiä ja suosittuja.

Parasta työssäni on mahtavien ihmisten tapaaminen. Täällä käy paljon vapaatyyppisiä persoonia: tullaan ja keitetään itse kahvit.

Jos älykännykällä saisi valmista, olisi ihmisillä paljon sukkia ja lapasia.

Paljon on tosin ihmisillä muutakin tekemistä kuin käsityöt. Jos älykännykällä saisi valmista, olisi ihmisillä paljon sukkia ja lapasia.

Käsitöitä tehdessä innostun ja saan iilin päälle. Esimerkiksi lasipiirissä olen valmistanut niin paljon lasitöitä, ettei kotini ikkunoista juuri ulos näe. Lähipiirinkin tilat alkavat täyttyä töistäni. Nyt olen tehnyt tyttärille sekä muille sukulaisille ja ystäville esimerkiksi rakusavikukkia ja -linnunpönttöjä ulkokäyttöön.

En kuitenkaan miellä itseäni taiteilijaksi. Minä harrastan. Innostun jostakin, ja sitten se menee ohi. Olen kokeillut valtavasti erilaisia kursseja: tilkkutöitä, värjäystä, lasia, maalausta ja kirjontaa. Olen ollut yli 20 kertaa Virossa kursseilla ja käsityömessuilla. Siellä on perinteet ja taidot säilyneet.

Tuumaan hetken ja sitten totean, että ”mä voin teherä”.

Osallistun paljon käsityökilpailuihin ja saan kutsuja erilaisiin näyttelyihin. Tuumaan hetken ja sitten totean, että ”mä voin teherä”. Teen milloin kirjontaa, milloin tilkkutöitä, monenlaista eri alueelta. Vastikään tuli kutsut Birminghamiin ja jonnekin päin Ranskaa. Islannissakin on ollut työ näytillä.

Minulla on käynyt hyvä säkä, ja työt ovat päässeet jyrytyksen kautta näyttelyihin mukaan. Muut käyttävät kirjontaan ompelukonetta, mutta minä katson televisioista Yle Teemaa ja teen käsin. En pidä geometrisista kuvioista tai täsmällisyyttä vaativista töistä, enkä liian kimaltavasta. Tykkään käyttää suomalaista pellavaa. Tyylini on luova ja vapaa. Kun jotakin aloittaa, voi se matkan aikana muuttua ihan erilaiseksi.”

Teksti ja kuvat: Eeva Åkerblad